Aihe: Vinkkejä kuvatarinan tekemiseen ja kuvaamiseen ylipäänsä

[Hunajasieni]

Kaikenlaisia vinkkejä ja ohjeita kuvatarinan tekemiseen voi jakaa aiheesta täällä. Suosittelen kaikkia kuvatarinoiden tekijöitä lukemaan tämän ketjun, siitä voi oppia yhtä sun toista.
Lisäksi valokuvaamiseen ohjeita!

---

Ensimmäiseksi haluan kiinnittää huomiota asiaan JUONI, se on tärkeä tarinassa. Kannattaa vähän etukäteen kirjoittaa tai edes miettiä tarinaan jonkinlaista juonta. Lyhyemmissä tai yhden shotin tarinoissa juonentynkä tai hyvä kantava ajatus, mutta pidemmissä tarinoissa kannattaa miettiä että kuka tekee mitä ja miksi, miten toinen liittyy siihen. Sen sijaan että tarina on "tässä on Rilli ja se siivoosi kodin tänään, hih hih löytyi hauskoja kuvia" -tyyliin. Yleensä suunnittelu auttaa tekemään paremman kuvatarinan. Repliikit voi panna kuvien myötä, mutta sellainen punainen lanka olisi hyvä olla ennen kuin aloitat kuvaamisen. Hyvä juoni myöskin tekee tarinasta mielenkiintoisemman (ja mahdollisesti lisää kommenttien määrää) ja kun juoni on kiinnostava niin käyttäjät/lukijat todennäköisemmin myös lukevat jatko-osan.

Myös otsikko on tärkeä, onko tarinalla yksi nimi, ja/tai osilla omansa? Hyvä otsikko saa kiinnostuneet ihmiset lukemaan tarinasi.

---

Maaikehin kuvatarinan teko -ohjeistus on nyt luvalla saatu tänne ja käännettynä suomeksi minun toimestani. Tässä oli minusta mahtavasti laitettu ohjeita ja vinkkejä kuvatarinan tekemiseen! :3
Tässä linkki Maaikehin kuvatarinoihin. Ne ovat kyllä englanniksi.
Tässä linkki keskusteluun MIB:istä meiän foorumilla.

Olen kysynyt Maaikehilta luvan näiden tutoriaalien käyttöön ja kääntämiseen foorumillamme. Nämä ovat siis hänen luvallaan täällä, ja tekstit ja kuvat ovat hänen omiaan.


Mutta itse asiaan sitten:
tekijä: Maaikeh
käänsi: Hunajasieni


Kuvatarinat - vinkkejä tarinan tekemiseen

Täällä on monenlaisia erilaisia tarinoita, mutta on olemassa myös monia  tapoja kertoa niitä. Tässä on hieman ohjeita miten kertoa tarina kuvien kautta/kanssa.

Valaistus:
Ihan ensimmäiseksi: Lopeta salaman käyttäminen!
Toki se tekee kuvista tarkkoja ja selkeitä, mutta polttaa hyvin usein nuken/saa nuken  näyttämään muoviselta, tekee kuvista litteän näköisiä (eli ei näytä kolmiulotteiselta, oikealta tapahtumalta). Ja suurinosa tunnelmasta katoaa.

¤ Hunajan lisäys: Käytä mieluummin pienempiä lamppuja sisäkuvauksessa, tai jotakin salamanpehmentäjää (silkkipaperi tms.), esimerkiksi jalka- ja yöpöydän lamput voivat olla hyviä kun niillä voi kohdistaa. Se riippuu myös mika hehkulamppu lampussasi on. Loisteputki on yksi parhaita ilmeisesti. Mitä valkeampi/luonnollisempi valo (kuin ulkona auringon valo) lampusta tulee sitä parempi. Keltaisempi lamppu saa kuvat kellertämään.


Vasen kuva yllä on otettu salaman kanssa, oikeanpuoleinen ilman salamaaa. Näet itsekin kummassa on enemmän syvyyttä ja tunnelmaa, sekä tietysti kumpi näyttää realistisemmalta.
Oikea kuva on otettu normaalin pienen lampun kanssa. Säädettävät spottivalot on parhaita kuvatarinan tekemiseen, koska voit liikutella niitä helposti ja saada valon oikeaan kohtaan nukketalossasi, jotkut jopa voit kiinnittää klipsillä nukketalosi seiniin.

Hauska juttu lampun käytössä salaman sijaan on se että voi leikitellä valolla:

High Light=Korkea valo (kuin kattolamppu), Low Light=Matala valo (kuin pöytälamppu), Low Light from behind (matala takaa tuleva valo)
Tässä on muutamia eri tapoja käyttää valoa;
Pidä lamppua korkealla jos haluat sen valaisevan huoneen, ja matalalla, epäsuorempaan kohdistamalla jos haaluat lämpimän iltatunnelman.
Joskus lamppu on liian kirkas että sitä kannattaa osoittaa suoraan nukkeihin. Silloin voit asettaa lampun valon nukeista vähän ohi esimerkiksi kattoon tai seiniin.


Kokeile huijata kameraa
Opettele miten voit käyttää manuaalisia asetuksia järjestelmäkamerassasi joten tiedät miten saada oikeanlainen valo kuviisi.
Mutta tässä on vinkki jos osaat käyttää vain kamerasi automaattisia asetuksia tai jos käytät normaalia digikameraa;
Nämä kamerat tarkentavat automaattisesti ja samalla korjaa valon kuvissasi, eli hämyisämmäksi tarkoitetut kuvat saattavat jäädä liian valoisiksi.
Kameraa "huijataksesi" tarkenna ensin valoisaan kohtaan, suunnilleen yhtä kauas kuin kuvanottonukkesi on. Paina kuvanottonappula puoliväliin ja sitten siirrä kamera takaisin kohdistettuna nukkeesi ja ota kuva.

¤ Hunaja mölisee: Tällä lailla huijaat kameraa luulemaan että kuvanottopaikka on valaistumpi ja saat piemeämmän kuvan jos siihen on tarvetta. (Uskoisin että samaa voi käyttää myös toiseen suuntaan mutta en osaa sanoa onko lopputulos sama/yhtä hyvä.)


Tässä on esimerkki mitä tämä kikka tekee: ensimmäinen kuva on otettu automaattisilla  asetuksilla ja toinen liikuttamalla kameraa kuvanoton aikana ylläolevan ohjeen mukaisesti.

Kuvien koko:
Älä tee lukemisesta liian vaikeaa lukijoillesi; postita keskikokoisia kuvia(, joita ei tarvi scrollata että näkee koko kuvan,) ja tee kuvista samanlevyisiä/kokoisia. Tämä tekee seuraavaan kuvaan hyppäämisestä helpompaa.

Hunaja Esim:
EI: 1. kuva 400x560 2.kuva 300x560
JOO: 1. kuva 400x560 2.kuva 400x560 tai 1. kuva 400x560 2.kuva 560x400


Seuraavaksi tarinankerrontaa:   

Monissa kuvatarinoissa on paljon keskustelukohtauksia, mutta pitkät dialogit(keskustelut) voivat saada kuvatarinasta todella tylsän, varsinkin jos tekstiä on paljon.

¤Hunaja lissää: Jos sinulla tulee paljon tarinankerrontatekstiä tai dialogia niin voit myös tehdä tarinan jossa on muutama kuvituskuva tekstin lomassa.

Miten tästä voi tehdä mielenkiintoisempaa?

Toiminta:

Yksi tapa on laittaa nuket tekemään jotain samalla kun he keskustelevat. He voivat kävellä tietä pitkin eteenpäin, tarjota vieraille keksejä, mitä tahansa! Kuten huomaatte, tämä versio tapahtumasta on paljon eläväisempi!

¤Hunaja jatkaa: Nuket voivat juoda teetä, syödä jotain, jos nuket riitelevät heillä on erilaista kehonkieltä, myös puhuessa voi olla joitain käsiliikkeitä mitä ihminen luonnollisesti tekee. Mieti myös ovatko repliikit tarpeellisia, turha toistelu tai ylimääräinen höpinä voi pidentää kuvatarinaa turhaan. Toisaalta töksähtelevä liian lyhytlauseinen keskustelu ei myöskään toimi.

Zoom:

Sinun ei tarvi liikuttaa nukkejasi eri asentoon kokoajan, joskus lähemmäs zoomaaminen tekee saman asian yhtä hyvin. Näytä eri puolia nukeistasi eri puolilta, välillä kauempaa välillä lähempää. Mutta älä tee sitä satunnaisesti, kaikilla tavoilla on oma efektinsä (vaikutus). Usein kohtaus muuttuu intensiivisemmäksi, jännittyneemmäksi ja/tai tunteikkaammaksi kun zoomaat lähemmäs. Mutta myös yhtäkkinen kauemmas siirtyminen antaa dramaattista efektiä. Voit katsoa mallia sarjakuvista, niistä voi oppia paljon. Ja muista zoomata välilllä ettei kaikki kuvat ole samallla etäisyydellä otettuja, ja näytä mitä ympärillä tapahtuu.

¤Hunaja: Myös joka kerta kun siirrytään uuteen ympäristöön; eri huoneeseen, ulos jne. niin kannattaa ottaa ensimmäinen kuva vähän kauempaa, että näytetään missä ympäristössä tällä hetkellä ollaan.


Liikuta ja poseta nukkejasi

Liikuta kaikkia (tai useampaa) nukkea jokaisen kuvan välissä. Vaihda silmien asentoa, laita kättä hiukan eri asentoon, ja niin edelleen. Oikeat ihmisetkään eivät seistä pönötä kokoaikaa paikallaan, vähäinenkin liike nukessa saa nuket kuvissa näyttämään paljon eläväisemmältä.


Tässä on nukkeni Timmy(harmaat hiukset) näyttämässä miten pienetkin liikkeet voivat tehdä suuren kohtauksen, vaikka kuvaisitkin kuvat samalla etäisyydellä ja koolla.
Hän liikuttaa käsiään, silmiään, päätään ja koko kehoaan.
Huomaa myös nukkeni X (mustat hiukset) taustalla, hän liikkuu myös. Tämä tekee kohtauksesta paljon realistisemman.

Siirrä kameraasi

No niin, voidaanko me viedä tämä vielä pidemmälle? Tottakai! Kokeillaan muuttaa kameran sijaintia ylös, alas ja sivuille!
Taaskin elä randomilla heittele kameraa eri puolille (joka kuvan välillä) se saattaa aiheuttaa lukijassa jopa vähän merisairautta. Kaikilla on aikansa ja paikkansa. Harjoittelemalla, sarjakuvista sekä elokuvista mallia katsomalla pääsee tässäkin jo pitkälle. Opit mitä eri efektit tekevät.
Esimerkiksi: kuva alakulmasta saattaa tehdä nukesta yllättyneemmän näköisen, ja vähän yläpuolelta antaa agressiivisemman kuvan.

Lue myös kasvoilmeiden matkiminen nukelle-ohje.

Jos kallistat kameraasi usein, se antaa dramaattisempia efektejä, jota voit käyttää jos asiat menee todella tunteikkaaksi.


Tässä on lisää kuvia X:stä järkyttyneenä/yllättyneenä. Liikuta kameraa eri puolilla nukkea/kuvapaikkaa, jotta voit tarinan kasaamishetkellä valita mikä kuvakulma toimii parhaiten. Sitä varten digikamerat ovat, ei kulu filmiä hukkaan!

¤ Hunaja lisää: Muutenkin kannattaa ottaa samasta kohtauksesta useampi kuin yksi kuva. Sitten jos kuvia on vain yksi ja se on sumea niin sinua harmittaa ja et välttämättä jaksa enää ottaa lisää kuvia sen takia.

Liikettä

Timmy on juoksemassa poispäin, mutta hän näyttää juoksevan paljon nopeampaa toisessa kuvassa. Tämä johtuu siitä että siirsin kameraa vastakkaiseen suuntaan, joten nyt hän juoksee "alas." Tätä kikkaa voit käyttää kaikkien liikkuvien nukkejen kanssa.


Tottakai on monia muitakin tapoja kuvata tämä tapahtuma. Yritä eri tapoja niin näet mikä on paras tapa.

Ekassa kuvassa hän juoksee pois onnellisena, toisessa näyttää ravaavan pois vihaisena ja kolmannessa kuvassa hänen kehonsa lähinnä seuraa tarinan keskustelual Tämä tekee liikkeestä vahvimman.
Huomaa myös että viimeisessä kuvassa kamera on suunnattu TOISEEN suuntaan, jotta näyttäisi siltä että Timmy juoksee ylös vuorta. Tottakai se myös saa kuvan näyttämään siltä että Timmy juoksee hitaasti...
Mutta tämä saattaa antaa kuviin oikeanlaisen efektin jos haluat että Timmy näyttää siltä että hän on täynnä energiaa ja onnellisena hypellen pois, jättäen surullisen X:n taakseen, joka on nyt "alhaalla," melkein tipahtaen kuvasta pois!

Kaikki riippuu kuvasta ja tilanteesta mitä haluat niillä tuoda esiin, kokeile eri juttuja!

¤Hunaja:  Ajan kanssa opit mikä toimii missäkin, ja voit myös kysyä lukijoiltasi oliko kuvissa jotain parannettavaa niin voit tehdä niin seuraavalla kerralla.

Toivoittavasti tämä oli avuksi! Kertokaa mitä ajattelette ja jakakaa omia kikkojanne jos teillä niitä on!

Löysin myös tälläisen kivan tutoriaalin, tosin käytetty bjditä, mutta auttaa pullippien kuvaamisessakin:
http://www.flickr.com/photos/troublesomegirl/sets/72157629432529128/with/7069326187/

Ohjeet lyhyesti:
1. Käytä vain vaakasuoria kuvia. (ettei kuva näytä ylösalaisin otetulta tms.)
2. Siivoa huoneesi, taustasi, ettei siellä ole pyykkiä, roskia tai muutakaan ylimääräistä.
3. Käytä eri kuvakulmia.
4. Älä muuta nukkejesi persoonallisuutta tai juonilinjaa kokoajan.
5. Älä tee liian pitkiä dialogeja.
6. Zoomaa tai muokkaa kuvaa lähemmäksi tunteikkuuden saavuttamiseski
7. Sinun ei tarvi kertoa mitä tapahtuu, mikäli kuvassa selvästi näkyy mitä tapahtuu.
8. Älä luovuta vaikket saisikaan (paljon) kommentteja.
9. Käytä hyväksi "negatiivistä tilaa" eli kuvan osia (esim tausta) joka ei ole kuvassa pääosassa.
10. Vastaa/kiitä saamistasi kommenteista.
11. Varmista ettei tule epäselvyyksiä mikä nukke sanoo mitäkin.

¤ Hunis: Kannattaa käyttää nukkejen etunimeä kokonaan eikä vain etukirjainta, tällä tavoin lukijat oppivat samalla nukkejesi nimet ja on helpompi kommentoida eri nukkejen tekemisiä/sanomisia.


/Siniirr edit: Kuvat jotka ei näy poistettu.

[Anubis]

Kultainen vinkki on kuvakulmien ja etäisyyksien vaihtelu. Miljöötäkin voi kuvata, jotta tapahtumilla olisi paikkansa. Jos kaikki kuvat on lähikuvia nuken naamasta, niin itse tarina voi jäädä tylsähköksi ja toiminnanpuutteiseksi.

 Juttelussa voi helposti kuvata kerralla kaksi nukkea kerralla ja laittaa yhteen kuvaan useamman replan. Semmoinen on mielestäni paljon siistimpää kuin jatkuvat vaihtuvat naamankuvat. Välttämättä aina ei edes tarvitse kuvata kaikkia, jotka puhuvat. Voi vaikka kuvata johonkin yksityiskohtaan ja kirjoittaa vuoropuhelun siihen.

Mikjööstä vielä, pelkkä kankainen tausta ja esim tuoli toimivat taustana, itse yleensä lavastan vain jonkun pienen nurkan, jossa saan kuvailtua. Kaikkea ei tarvitse kuvata juuri siten kuin se on, vaan nukkea voi kääntää ja liikutella vapaasti, kunnes saa nätin sommitelman kuvaan.

Tuossa oli pari neuvoa, joita itse tarinoissani käytän (:

[Alle-alle]

Pistän nyt oman mielipiteeni hyvästä kuvasta tänne. Siis mikä minun mielestäni näyttää hyvältä. ☆

Kamera: Useimmiten järjestelmäkameralla saa parhaita kuvia, mutta esimerkiksi itse käytän Canonin IXUS 130-digikameraa ja satunnaisesti Canon G10 digijärkkäriä. Hyvä kamera maksaa, mutta valoisassa tilassa jopa tavallisella kännykkäkameralla voi saada hienoja kuvia.

Valot: Vaikka kuvaisi yöllä tapahtuvaa, pimeää tarinaa, kannattaa kuvat ottaa mahdollisimman valoisassa ympäristössä. Mieluiten luonnonvalossa.
Kun aurinko laskee, voi kaivaa esiin pikkuiset LED-valot, joita voi asetella monesta suunnasta ja heijastaa paperin läpi, ettei valo tulisi niin terävästi ja "sokaisisi" kuvia. En ole enää pitkään aikaan käyttänyt kameroiden omia salamia, koska ne usein polttavat kuvat.

Kuvankäsittely: Hienovaraiseen käsittelyyn riittää yleensä pieni varjojen ja värien korjaus. Jos omistaa Photoshopin tai muun vastaavan kuvankäsittelyohjelman, voi siirtää Levels-valikon nuolet niihin kohtiin, mistä ne "mustat vuoret" alkavat. Curves-valikon siimasta kannattaa tehdä hieman s-kirjaimen muotoinen, jotta kontrasti ja varjot lisääntyvät.
Jos ei Photoshoppia löydy, voi käyttää Pixlr:n editoria. Sieltä sitten vastaavasti säätää tasoja ja käyriä.

Kuvakulma: Mun Mielestä ™ Pullip-sarjan nuket näyttävät parhailta kuvattuna vähän yläviistosta, siitä suunnasta mistä silmät katsovat. Jos kuvaa alhaalta, silmät saattavat näyttää säikähtäneeltä.

Käytännön vinkkejä :
❀ Ota samasta tilanteesta ihan sikana kuvia (joo), niin on sitten mistä valita. Parhaan tietenkin.
✿ Tarkasta kuvien taustat, ettei sieltä löydy likaisia sukkia, koulukirjoja tai vaikka eläimiä!
❀ Mieti, mitä haluat kuvalla kertoa. Nukke, joka ekassa kuvassa suojelee eläimiä, ja toisessa on töissä turkistarhassa, voi menettää katu-uskottavuuspisteitä. Toisaalta aina ei halua tuoda nuken luonnetta esille ja käyttää sitä -auts- kuvausrekvisiittana.

Toivottavasti tää ei kuulostanut vain pätemiseltä, kun se ei ollut tarkoitus

[Hunajasieni]

tekijä: Maaikeh
käänsi: Hunajasieni
Suluissa olevat kommentit ovat omiani.


Kasvojen ilmeitä nukelle

Toki pullipeilla on aina sama ilme, olemme jumissa muovisen naaman yhdessä ilmeessä. Mutta on  olemassa kikkoja saada nukkesi näyttämään iloisemmalta tai surullisemmalta.


Pullipit näyttävät valmiiksi iloiselta, joten se on helppoa.


Mutta jos haluat todella onnellisen näköisen nuken, niin kallista kameraa vähän alaviistoon ja laita silmät keskelle.


Ota kuva vielä enenmmän alaviistosta ja nukkesi alkaa näyttää yllättyneeltä, pelästyneeltä tai järkyttyneeltä. Jos pupillit ovat keskellä silmiä niin tavoitelttu efekti on suurempi.


Siirrä kameraa takaisin yläviistoon ja nukkesi näyttää vakavammalta.
.

Lisää ylös (ja kallista päätä alas) ja pullip voi jopa näyttää vihaiselta... (Valo näissäkin kuvissa on isossa roolissa kun silmät ovat varjossa.


Kallista vähän sivulle ja laita nukke katsomaan sivusuunnassa (kuin hän katsoisi salaa sinuun) ja ota kuva vähän yläviistosta niin saat ujomman ilmeen.


Tai sitten hän näyttää siltä että hänellä on mielessä tai hän suunnittelee jotakin...


Laita nukke katsomaan ylös, tuijottaen ilmaan: iloinen ja toiveikas. (Kuva otettu alaviistosta.) Jos siirrät kameraa vielä enemmän alas niin hän alkaa näyttää huolestuneelta.

Näin saat VANHOJEN pullipien silmät pysymään kiinni: (uusilla ne pysyy automaattisesti)

Laita hammastikku nappulan ja reiän väliin pään takaosassa. Tämä ei vahingoita nukkeasi. Olemassa on myös muita tapoja.


Puoliksi suljetut silmät on tietysti väsynyt.


Silmät ei ihan täysin auki ja katselee sivullepäin: näyttää vähän ylimieliseltä  tai että hänellä on pahat mielessä...


Silmät kiinni ja otettu yläviistosta: unelias, erittäin ujo, kohtelias tai surullinen...


Suljettu ja alaviistosta: nukkuu onnellisena, tyytyväinen, kuin taivaassa, euforinen.


Ja no, mitä tapahtuu kun laitetaan silmät eri verran kiinni...? Juopunut! (tai sekaisin)

Kaikissa kuvissa: jos laitat pupillit keskelle silmiä, ilmeestä tulee intensiivisempi (tehokkaampi, tiiviimpi). Käytä tätä kikkaa tarvittaessa.

Monilla pullipeilla on nätti pieni hymy, jolloin voi olla vaikea saada heitä näyttämään järkyttyneeltä (tai muilta negatiivisiltä tunteilta).

Tässä on erilaisia tapoja peittää hymy. Tällöin huomio on pelkästään silmissä, mikä tekee heistä erittäin järkyttyneen/ihmeissään olevan näköisiä.

---

Mutta ainahan on Photoshop! (tai muu kuvanmuokkausohjelmaa)
Photoshop-ohje:

Avaa kuva Photoshopissa ja zoomaa huuliin.
Ota 'smudge' tool.
Aseta hiiri hiukan huulten ulkopuolelle.


Sitten paina ja vedä pikseleitä suuta kohti, että suupielet katoaa.
Ole varovainen, älä tee tätä liikaa.


Toista toisella puolella huulia myös.
Kun olet valmis niin pienennä kuvaa jotta virheet hävivät. On siis hyvä käyttää melko isokokoista kuvaa ennen kun aloitat.


Ennen ja jälkeen!
Tee huolellisesti ja varo ylitekemästä sitä, jollin se näyttää kummalliselta ja luonnottomalta.

Hun: HUOM! Samaa voi käyttää myös toiseen suuntaan mutru-Dalien tms. kohdalla.

Edit. ~Olen käyttänyt tässä kuvassa smudge-työkalua. Rovam ei oikeasti ole noin murheellisen näköinen. ~untuvikko



Toivottavasti tästä oli apua kuvien ottamisessa ja tarinoiden tekemisessä
Ja muista että kauneus on katsojan silmässä, kun nukke on surullisessa tarinassa hän voi näyttää surulliselta vaikka hymyilisikin vähän.


/Siniirr edit: Kuvat jotka ei näy poistettu.

[Hunajasieni]

No niin nyt on lisätty Maaikehin hienot ohjeet tänne meillekin ihan suomennettuna. Toivottavasti mahdollisiman moni jaksaa vilkaista näitä.

Ilmoittakaa tähän viestillä jos on jotain epäselvää tai virheitä.

Haluan huomauttaa NIMIEN käytöstä kuvatarinassa. Jos käytette lyhenteitä
Esim: S, K, H
niin lukijalla on hankalampi muistaa nukkejesi nimet, varsinkin uudella lukijalla. Olisi hyvin tärkeää ja järkevää käyttää nuken koko etunimeä/kutsumanimeä/lempinimeä että kaikki lukijat pysyy perässä.
Esim: Sanna, Kaisa, Hanna

[LadyNancy]

Muuta huonoa sanottavaa ei ole kuin yhden kameran väärä nimi. Tuo Ixus on Kompaktikamera. Pokkaritkin kuuluvat kompaktikameroihin mutta sillon kun puhutaan harrastaja pokkarista, kompaktikameraan on lisätty kahva josta on hyvä pitää kiinni, kuten Järjestelmäkameroissakin. Sulla on myös vähän hukassa omakin kamerasi malli, se on kokonaisuudessaan Canon EOS 1000D.

[Turre]

Kannattaa myös muistaa, että kompaktikameroissa on nykyään enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa kuvaan kuin minun aikojeni järkkäreissä. Jos niillä ei saa hyviä kuvia, vika ei ole kamerassa vaan kuvaajassa. Oli kuvauslaite mikä hyvänsä, sen käyttö tulee opetella hyvin. Järkkärin hankkiminen ei tee kenestäkään hyvää tai edes kummoista kuvaajaa jollei ole valmis perehtymään valokuvauksen teoriaan ja kameran säätöjen käyttöön.
Yksi olennainen asia kuvaustutoriaalista on jäänyt, ja se on itse kuvan rakentaminen. Eli hyvä kuva ei aina synny vain ihanteellista valoa tai kuvausympäristöä hakemalla. Joskus tunnelmaa luodakseen pitää olla valon kanssa rohkeampi. Teknisesti täydellinen kuva on kelvoton ja ontto jos kuvassa ei ole henkeä tai jos hahmojen sijoittelu kuvassa ontuu.
Klassisesta valokuvauksesta ja eteenkin muotokuvauksesta on kirjoitettu hyllymetreittäin vanhoja, yhä arvostettuja opuksia. Samat kultaisen leikkauksen perusteet pätevät valokuvataiteeseen kuin klassiseen maalaustaiteeseen. Asian opiskeluun kannattaa varata muutama hetki sillä selkäytimestä nousevat kuvanrakennuksen perusteet ovat valokuvaajan tärkein työkalu. Vasta sen jälkeen kun osataan ottaa klassisen perinteisiä, onnistuneita kuvia voidaan alkaa rohkeiksi ja kokeilla variaatioita.

[Spica]

Minusta ihan kiva tutoriaali, haluaisin vain kommentoida hieman. ;-D

Järjestelmäkameralla voi saada esim. sisävalaistuksessa parempia kuvia, jos siinä on hyvä kenno. Vähänkin vanhempien pokkari/kompaktikameroiden ominaisuudet ei aina riitä huonossa valaistuksessa ja siinä ei välttämättä asetuksiakaan rukkaamalla pysty saamaan hyvää kuvaa. Lisäksi olen huomannut, että kompaktikameroiden rajallisuus korostuu erityisesti siinä, kun kuvataan jotain pienehköä yksityiskohtaista kohdetta (kuten nukkea tai figuureja), tarkkoja kuvia on tosi hankala saada edes hyvässä valaistuksessa. Kompaktikameran objektiiviä ei välttämättä ole suunniteltu siihen että kuvattaisiin jatkuvasti lähikuvia pienehköistä kohteista, vaikka asetuksista säätäisikin makrokuvauksen.. Sen sijaan kauempana olevista kohteista kompaktikameralla saa hyviä kuvia (esim. ihmiset, eläimet, tapahtumat) mutta nukkekuvaukseen ne eivät ainakaan minusta ole ihanteellisimpia. Tosin kameranjalalla voi koittaa kompaktikamerankin vakauttamista ja onko sillä vaikutusta kuvanlaatuun.

Toisinaan voi olla hyvä kompaktikameran kanssa astua hieman taaemmas kohteesta ja rajata se sitten kuvankäsittelyohjelmalla, tarkennus voi toimia näin paremmin, kun kuvauskohde ei ole ihan kameran linssissä kiinni.

Minusta on hyvä silti leikitellä välillä kuvakulmilla yms. Ja joskus "epäsiisti" kuva, joka ikäänkuin kertoo tarinaa voi olla mielenkiintoisempi kuin tarkalleen aseteltu ja suunniteltu (esim. kuva, jossa nukkesi istuu hyllyllä tavaroiden joukossa on paljon kiinnostavampi kuin kuva jossa nukke vaan olla pönöttää kangasta vasten.). :3

Itse suosittelisin katselemaan taiteilijoiden ja valokuvaajien taidekirjoja, jos valokuvauksen oppikirjat tuntuvat liian puukkaisilta. Mitkä kuvat miellyttävät sinua? Tarkkaile mitä elementtejä näissä kuvissa on ja yritä saada jotakin samaa tuntua omiin kuviisi.

[Mrs. Schoolweek]

Suurkiitokset kaikille erinomaisista ohjeista. Jos uskaltaudun kuvaamaan itse kuvatarinoita, otan taatusti näistä oppia!

Täällä näkyy olevan vinkkejä ennen kaikkea kuvaamiseen, mutta jos ketään ei haittaa, jakaisin mielelläni muutaman juoneen ja teksteihin liittyvän. Vuosien kirjoitus- ja oikolukukokemuksen pohjalta olen sitä mieltä, että jo pienillä kikoilla parannetaan laatua paljonkin, ja tehdään myös lukeminen kiinnostavammaksi ja helpommaksi.

Tarinankirjoittajan noin kymmenen käskyä

1. Noudata samaa aikamuotoa läpi tarinan. ("Niina hyppää, Leila yllättyy, Mikko ei usko silmiään," eikä "Maija liukastui, Niko puhisee") Näin syntyy vaikutelma yhtenäisestä kertomuksesta.

2. Älä toista samaa sanaa. Jos sanalle on luontevia synonyymejä, vaihtele niiden välillä. (Esim. koira, hauva, piski, karvakorva, turre... tyylistä riippuen)

3. Ilmaise sanominen ja tekeminen aina samalla merkintätavalla. Jos käytät puhekuplia ja teksti- ja muita efektejä, käytä niitä koko tarinassa. Jos tekstit ovat kuvien välissä, käytä aina samaa tapaa antaa hahmoille "puheenvuorot" ja kertoa tapahtumista. (esim. Laura: minua jännittä" tai "Minua jännittää", Laura sanoi ja *ruukku putoaa* tai vaikka - ruukku putosi-.)

4. Valitse, haluatko käyttää suomea vai jotakin muuta kieltä, ja käytätkö kirja- vai puhekieltä. Kielten sekoittaminen saattaa näyttää huolimattomalta, ellei se liity kiinteästi hahmoihin (esim. eri kansallisuuksia tai hahmojen erilaiset murteet ja tavat puhua.)

5. Jos hahmoilla on useita nimiä, muista esitellä ne lukijalle tai tehdä vaikka henkilöesittely alkuun. Koska lukijasi ei välttämättä tunne nukkejasi ennalta, hän ei ehkä tiedä, että Sophiaa saatetaankin kutsua Susuksi tai että Herra Von Drachbaum on sama henkilö kuin Karl.

6. Valitse hahmojesi puhetyyli ja tarinan sanasto sopimaan tarinan ympäristöön ja aikakauteen. 1800-luvulla voi teititellä ja popcorn saa olla paukkumaissia, 2000-luvun nuorisokulttuurissa taas skeittilauta voi olla pähee ja sairaan makeen, eikä edes presidenttien tai mummojen ole pakko olla "hän".

7. Lukija lukee tarinaasi, ei ajatuksiasi. Muista paljastaa kuvilla ja/tai tekstillä olennaiset asiat kuten hahmojen suhteet, historiat ja luonteet. Auta lukijaa ymmärtämään, miksi asiat tapahtuvat ja millaisia henkilöt ovat.

8. Leikittele tekstillä: käytä äänitehosteita, äännähdyksiä ja sopivassa määrin vaikka itsekeksittyjä sanojakin. Tarinaan tuo elävyyttä, kun sen sijaan että "mopo pärisee" sanotaankin "mopo: vrrrrrrr- vrr-vrrr" tai *yskäisy* sijasta hahmon vuorosanana on "köh". (Joku raja kuitenkin: lukijasi ei ehkä tule ajatelleeksi, että "örppö-örppö-örppö" pitäisi tunnistaa etenan ääneksi tai että itku on "kräyääh". Muista miettiä, millaiset tehosteet lukija ymmärtää.)

9. Käytä sanataidetta. Vaikka kuvatarinassa kuva onkin pääosassa, tekstin ei tarvitse olla valjua. Käytä yllättävää ja rikasta kieltä, mielenkiintoisia sanoja ja mukaansatempaavaa tarinankerrontaa. Vältä kuluneita sanontoja. Sen sijaan että sanoisit "Netta rakastui ensisilmäyksellä" sano "Netan tunsi rakastuneensa auttamatta tähän muukalaiseen" tai korvaa "punastuminen" kertomalla, että hahmo "lehahti helakaksi kuin syysomena".

10. Säännöt on tehty venytettäviksi. Käytä omaa järkeäsi, luovuuttasi ja ns. "perstuntumaa", eli mikä tuntuu hyvältä ja toimivalta. Anteeksi ruma sana, en keksi kauniimpaa vastinetta.

Toivottavasti näistä on apua jollekulle. (Kuva)tarinankirjoittamiseen liittyviä kysymyksiä voi heittää tänne tai vaikka suoraan minulle. Kirjoittamisen iloa!

[JouJou]

en tiiä kuuluuko tänne mutta valotusarvoilla ja valkotasapainolla saa ei sävyisiä kuvia:
esim. ota pinkistä paperista kuva saat sinertäviä kuvia, ota valkoisesta papereista kuva saat ns. normaaleja kuvia

tämän saat vaihdettua kamerasi valkotasapaino asetuksista.

VAIN MIELIKUVITUS ON RAJANA:D

[Localdreamer]

Siimojen käyttäminen kuvattaessa eli siimakuvaaminen

Tässä on pieni tutoriaalin kaltainen ohje, joiden avulla voit saada nukkesi lentämään, kävelemään ilman huolia, että nukke kaatuisi... mitä ikinä keksitkin!

Huomio: Tämä ei ole yksi ja ainoa tapa, miten voit luoda siimakuvia, tämä on vain minun tapani tehdä niitä.


Tarvitset siimaa, sakset ja tietenkin nuken. Voit halutessasi ottaa myös lisätavaroita ja teippiä, jotta voit kiinnittää siimaa niihin. Teippi ei kuitenkaan ole pakollista eikä aina se paras tapa siimojen kiinnittämiseen. Tästä lisää myöhemmin.


Lisäksi tarvitset myös paikan, johon voit kiinnittää siiman. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi puiden oksat, tikkaat ja kaikkea sellaista. Itse käytän Ikeasta ostettua hengarien ripustustankoa josta on sahattu pois se alapuomi.


Vaihe 1: Tee solmu siimaan niin, että se kiinnittyy paikkaan, johon aiot laittaa siimat. Suosittelen ehdottomasti tekemään useammankin solmun.


Vaihe 2: Ennen kuin leikkaat siimaa, jätä reilusti ylimääräistä. Kiepauta siimaa ympäri käden ja kehon "välille." Yritä saada se mahdollisimman syvälle ja tukevasti paikoilleen. Jos onnistut saamaan sen tarpeeksi syvälle, sinun ei välttämättä tarvitse tehdä sen kummempia solmuja, mutta suosittelen jälleen enemmän kuin paljon.


Vaihe 3: Toista sama toiselle puolelle.


Vaihe 4: Leikkaa siimat niin pieneksi kuin mahdollista.

Vaihe 5: Yritä asettaa nukke mahdollisimman suoraksi.

Ei näin:


Eikä näin:


Vaan näin:


Tämä tietysti riippuu täysin siitä, minkälaista kuvaa olet ottamassa, mutta yleisesti se on näin.


Tältä siimat näyttävät tässä vaiheessa.


Vaihe 6: Lisätavaroiden kiinnittäminen siimaan. Jos käytät teippiä, muista laittaa monta palaa päällekkäin jottei siima irtoaisi. Käytän mieluummin pelkästään siimaa kuin teippiä, mutta teippi toimii mainiosti tavaroihin, joihin siimaa on syystä tai toisesta hankalaa kiinnittää paljaaltaan.


Solmumenetelmällä siimaa kiinnitetään yleensä kaulan ympärille. Pehmoleluraukka... No ei vaan.


Yhdellä siimalla esine on yleensä liian kumarassa ja pyörii hervottomasti.


Siispä kahdella siimalla saa parhaan lopputuloksen asettelemalla siimat eri puolille. Pyöriminen on hyvin vähäistä.


Nyt on kaikki paikallaan.


Vaihe 7: Siimojen poismuokkaaminen. En ala nyt selostamaan, kuinka saat muokattua siimat pois. Pari sovellusta, joilla saat työn tehtyä, ovat PicsArt ja Photoshop (uskoisin).

Ja tadaa! Olet valmis!

Vinkkejä/huomioita:
- Suosittelen, että jos omistat jonkinnäköisen siimatelineen, laita siimat jo sisällä ja mene kuvaamaan ulos, jos suinkin mahdollista. Teen tätä etenkin kylmillä säillä aina.
- Jos teet kuvan, jossa nuken jalkojen pitää koskea maahan/nuken pitää muuten vaan olla jollain tietyllä korkeudella, laita ensimmäisenä molemmat siimat tiukasti kiinni ilman solmuja jotta voit säätää korkeutta, ja tee solmut jälkeenpäin.
- Muista harjata nukkesi hiukset ennen kuvan ottamista. Tämä pitäisi itsekin muistaa...
- Ota monta kuvaa, että on, mistä valita. Onko esine kääntynyt pari senttiä liian vinoon? Entä onko nuken käsi hieman väärässä paikassa?
- Mene kuvaamaan, kun sää sen sallii. Et halua kokea tuulisella säällä siimakuvan ottamista, luota minuun.
- Yritä tehdä kuvan taustasta mahdollisimman sumea, jotta siimojen poismuokkaaminen olisi helpompaa.
- Säästä aina pari varakuvaa, jos toisesta onkin liian hankala muokata siimoja pois.
- Älä hermostu, jos ensimmäinen siimakuva ei mennytkään ihan putkeen. Harjoittelemalla oppii!

Toivottavasti tästä oli apua!

Edit 1: Muutamalle kuvalle tapahtui jotain, laitan ne pian paikoilleen!
Edit 2: Valmista on! ^^